Pitkästä aikaa

Kyllä on pitkä aika viimeisimmästä tekstinpätkästä, jonka tänne olen pläjäyttänyt. Ei ole yhtään innostanut kirjoitella mitään ja miltei jo unohdin koko blogin. Uskon, että jos tästä taas jaksan tätä päivitellä, niin tulen aluksi ainakin merkitsemään ylös pelkästään nähdyt unet. Ei mitään analyysejä tai pohdintoja siihen perään. Katsotaan tuleeko näin tapahtumaan!

Asiat menevät ohitse, minä palaan juurille

NONIIN. Elikkäs siviilipalveluksen koulutusjakso on ohitse, ja on aika mennä miltei oikeisiin töihin! mmm. Tällä hetkellä mielentilani on hyvin häilyvä, välillä ajatus töihin menemisestä on mielekästä, välillä ahdistavaa. Kyseessä on kuitenkin sinänsä työ johon minut on määrätty.

Koulutusjakson aikana unia on tullut nähtyä todella paljon niin, että myös myöhemmin muistan/muistin ne. Nukuin tietynlaista koiranunta, jossa heräilin usein, mutta myös uneksin usein. Sinä aikana energiaa eikä aikaa ollut unien pidempään muistamiseen. En esimserkiksi ehtinyt kirjata yhtään unta muistiin tältä aikaväliltä.

Nyt kun palaan tietynlaiseen mielenrauhaan, koska laitoksessa ei enää tarvitse enää viettää aikaa, toivon, että pystyn paremmin jälleen muistamaan sekä analysoimaan uniani. Myös tänne blogiin sekä itselleni henkilökohtaiseen muistiin. Tuntuu vapauttavalta päästä jälleen kunnolla harrastamaan tätä (kai tää on joku mun harrastus sitten..).

Aion myös jatkaa urheilun/kuntoilun harrastamista. Se tuntuu hyvältä pitkän päälle, sekä myös todellakin lyhyellä aikavälillä, tosin toisistaan poikkeavalla tavalla. Kuntoilua harrastavat ymmärtävät varmasti hyvin.
Pitää muistaa mielessä, että terve ruumis muuttaa asioita yllättävän paljon, varsinkin mielentilojen kohdalla (kuten masennus tai maniat jne.)Uniennäkeminen pääsee myös listalle, jossa kuntoilu ja hyvä kunto auttaa. Oliko tämä yllättävää? Ei minulle ainakaan nykyään.

Ei muuta tällä kertaa. Uutta sykliä taasen alkaa, ja näkemisiin itselleni ja muille.

Cheers, mateys!

Unista ja unimaisesta maailmasta

Uni. Niin kuin saattaa jo arvata, unet ovat kiehtoneet minua pitkälti lävitse koko tietoisen elämäni. Unista löytää symboliikkaa ja arvuutteluja omaan elämäntilanteeseen ja sen kautta omiin mielentiloihin. Itseä askarruttaviin asioihin. Ja yllättävän hyvin paremmin kuin monista muista kohteista, joista saa jotain irti itselleen.

Kuitenkin on mielestäni tietty aspekti, mitä ei välttämättä unista saa. Se on lähipiirin elämäntilanne, tilanteet joita ei näe edes ehkäpä alitajuisesti. Tähän tarvitsemme tätä elämäämme täällä. Ei unessa, vaan vähintään unenomaisessa realistisessa absurdissa maailmassamme näen ainakin itse paremmin toisten ihmisten kohtalon, mitä he ovat käyneet lävitse, käyvät lävitse ja tulevat tekemään. Puhumalla, eleillä ja käytöksellä nämä asiat selkeävät.

Toisin sanoen, vaikka olen pitkälti vannonut unien täyttävien vastausten nimeen, en usko, että kaikkiin asioihin löytyy ymmärrys ollenkaan unien kautta, ellei ole todellinen mestarillinen uniennäkijä, joita myös on olemassa myös meidän elinaikanamme.

Uneksiminen on prosessi, eläminen hereillä on sen materiaali. Et voi saada ystäviä nukkumalla, et voi saada mielenkiintoisia töitä pelkästään nukkumalla, sinun pitää olla hereillä saadaksesi ja onnistuaksesi päämäärissäsi. Asia saattaa kuulostaa typerän ilmiselvältä, mutta mielestäni se ei ole yhtään ilmiselvää. Jos elämästäsi löytyy ongelmia tai lähipiiristäsi löytyy vaikeita tilanteita tai pahaa mieltä, se täytyy purkaa tietoisesti, hereillä. Se on paljon tärkeämpää kuin omiem yksittäisten unien purkaminen kirjaan tai ajatusmaailmaan.

Pieni johtopäätös: Unia yhtään väheksymättä, ne voivat edistää ja parantaa omaa elämänlaatua ja mielenterveyttä uskomattomin määrin, mutta itse hereilläolo on se, joka saa prosessin käyntiin. Minulla ei olisi unia ilman muita.
Täytyy olla materiaalia, että voi prosessoida. Mutta materiaali voi kanssakäydä sekä tuottaa tuloksia ilman erityistä prosessointia. Tulos voi olla hyvä, jos on lahjakas.

Kuvainnollisesti voisi miettiä kahta puuseppää. Toinen on tehnyt puusepän töitä 20-vuotta ja toinen 2-vuotta. Karpaasi puuseppä pääsee hyvään tulokseensa töissään pelkästään rutiinillisen osaamisensa sekä kenties luontaisen lahjakkuutensa avulla. Kokemattomampi puuseppä pääsee samaan tulokseen vain, jos hän on todella lahjakas tai käy mielessään lävitse prosessin, missä hän muistelee miten tähän hyvään tulokseen päätyy.

NONIIN. Tässä pikkutuntien mietintään päädyin kauttarantain (kylläkin hiljaa ajatuksissani) hyvien pohdintojen jälkeen ystävien kanssa, joita en ole välttämättä nähnyt edes pitkään aikaan.

Cheers, mateys! Nähdään toisiamme tyypit. HYYHIIHÖÖÖ. Ootte kivoi.. Ja hassui.

Hellurei ja helmat paukkuu; myös saippuakuplat

Tässä Joose Keskitaloa kuunnellessa ja mp3:sen latautuessa voi ihan hyvin kirjoitella blogiin settiä. Kylläjoo.

On ihmeellistä kuinka pelkkä nukkumisalusta voi vaikuttaa unensaantiin. Tiistaina saimme vaihtaa toiset petivaatteet pesulasta ja saimme käsiimme PALJON paremmat lakanat, tyynyliinat jne. Herranjestas, en ole puoleentoista viikkoon nukkunut niin hyvin kuin viimeyönä. Heräsin oikeasti herätyskelloon enkä joihinkin pieniin kolahduksiin naapurihuoneessa tuntia liian aikaisin. En edes muista nähneeni mitään unta!

Toiset tätä edeltävät yöt päinvastoin taas ovat olleet täynnä pelkkää vaimeaa, pinnallista torkkumista. Olen nukkunut kuin jokin eläin, joka odottaa saalistajien hyökkäävän kimppuun hetkenä minä hyvänsä. Ja tämä näemmä osittain vain siksi, koska huonot petivaatteet. What!?

Unien tulkinnat sikseen siis tällä kertaa. Huomenna on jälleen lähtö Seinäjoelle pääsiäisleikkeihin. Suurissa hämmennyksissä olen nyt, koska lähtiessä tänne takaisin iski melkoinen masennus, mutta nyt kun pitäisi lähteä Seinäjoelle, en edes kovasti ole moiseen halukas. En oikein tiedä missä sitä haluaisi olla. Ehkä Intiassa vaikka. Joooo.. Se olis mahtavaa. Matkustella Intiassa kuukauden ajan ja päättää päämäärät siinä matkalla. Nyt kun olen lukenut Taavi Kassilan kirjaa, jossa hän matkailee siellä täällä, pääosin Intiassa, mieliteko matkaamiseen on kasvanut kasvamistaan.

Joose Keskitalo - Saippuakuplat

Cheers, mateys! Nähdään jyossayn.. jou

Soutaa, huopaa

Kyllä, kyseinen biisi on soinut päässäni koko päivän. Erityisesti se rasittaa siksi, koska en muista laulusta mitään muita sanoja kuin nämä jotka otsikossa esiintyvät. Argh. Muutenkin argh kun lähti vähän lapasesta viikonlopun vietto perjantaina.

Unta nyt ainakin saa ja kunnolla, omassa sängyssä miljoonan tyynyn kera. Lomalla. Myös alan nyt vihdoin päästä ylitse tosiasiasta, että laitoksessa olen ollut ja tulen vielä kolme viikkoa olemaan. Yllätyin omasta alkushokistani joka oli aika voimakas. Ahdisti ja turhautti toooodella paljon olla pakollisesti jossain. Valittaakaan ei kuitenkaan oikein voi, intti kun olisi vielä uskomattomia määriä hajottavampi, ja tähän ajatukseen pitää kait yrittää turvautua.

Soutaa, huopaa

Siwarikuva

Tällaisia myö opettelemme siellä sitten piirtelemmää.

Tällä kertaa ei pahemmin uniasiaa ollut. Yhyy.

Cheers, mateys!

Soutaa, huopaa

Lisäaineeton unimaailma

Heips, mein blog! Uutisia uutisia, pieniä tosin. Melatoniinin lopettaminen ei ole vaikuttanut unettomuuteen, uni on tullut äärimmäisen hyvin itselleni, vaikkakin epänormaalia yölläheräämisiä on sattunut entistä enemmän. Ehkäpä noin kolme kertaa yössä.

Melatoniinista jäi kaipaamaan unien muistamisen helppoutta, mutta huomaan kyllä kuinka "luonnollisempi" uni tuntuu paremmalta. Myös aamulla on ehkäpä hieman virkeämpi olo. Unia siis pahemmin en muista, muuta kuin että poikkeavasti ne eivät ole olleet kovin abstrakteja. Enemmänkin normaalia elämää epänormaalein pikkuseikoin varustettuna. Symboliikkaa tosin on ollut havaittavissa.

Ei enempää tällä kertaa. Ensimmäinen loma siviilipalvelukeskuksesta alkoi tänään ja aion viettää sen jollain tapaa, rattoisasti vähintään. En olisi uskonut, että haluaisin oikeasti joskus näin paljon omalle paikkakunnalleni lomalle. Hmm.

Kenties hieman pitkähköä musiikkia tähän, mutta sitäkin eeppisempää. Jotain mikä on minulle uusi löytö ja jotain joka heijastelee asioita.. Jotenkin, jonnekin.

Tässä:

It's been long, my friend

Siitä on aikaa kun viimeksi tänne kirjoittelin. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että juurikin tätä kyseistä aikaa riittää mielinmäärin blogaamiseen. Ja unijuttuakin on.

Aloitin tosiaan siviilipalveluksen ja olen täällä Lapinjärvellä viettänyt ensimmäisen yöni. Paikka vaikuttaa niin mukavalta kuin "laitos" voi oikeastaan olla, mutta on silti aika ahdistavaa olla täällä jossain hieman vasten tahtoaan. Saa nähdä vaikuttaako tällainen paikka uniini kuinka paljon.

Ainakin ensimmäisenä yönä oli niin intensiivisiä ja outoja unia ettei mitään rajaa. Tämän syyksi kuitenkin laitan kokeiluun ottamani melatoniinitabletit. Olen aiemmin (viikko tästä päivästä taaksepäin) ottanut puolikkaan pillerin saadakseni itseni nukahtamaan aikaisemmin ja täten korjaamaan unirytmini hieman inhimillisemmäksi (joka tosin minun mielestäni tuntuu suht. epäinhimilliseltä). Melatoniinitableteissa piilee vain tietynlainen lisäpiirre unilääkkeenä toimimisen mukana.

Melatoniini aiheuttaa monilla - mukaan lukien minulla - aika intensiivisiä unia, tai vähintään helpottaa unien muistamista. Tietyissä tapauksissa unet ovat melatoniinin ansiosta olleet miltei aina painajaisia. Näin kävi itsellenikin ottaessani ensimmäistä kertaa kokonaisen melatoniinitabletin. Olisin varmasti muistanut unistanu muutakin, mutta todella epämieluisa kohta painui aivoihin liian kovin upoksiin. Joku nuori poika silpoutui uudelleen ja uudelleen moottoriveneen potkuriin vain todetakseen, että noustessaan vedestä hän hajosi siivuiksi. Todella. Ahdistava. Uni. Odotan sitä päivää kun tuo uni pyyhkiytyy mielestäni pois, todellakin odotan.

En aio ainakaan hetkeen ottaa kokonaista melatoniinipilleriä kyseisen painajaispiirteen vuoksi, muutenhan tässä järki menee. Muutenkin kun olen täällä ihmepaikassa vieraiden ihmisten seassa kuuntelemassa luentoja politiikasta sekä kärsivistä puista ja kaloista, koska saasteet.

Ei muuta tällä kertaa, parin tunnin päästä unille taasen. Melatoniinia EN ota.

Cheers, mateys!

PS. Maailma se on hassu paikka. Taidan silti olla itse sitäkin hassumpi otus.